Ennen seuraavaa kotia oli meillä kaksi yötä aikaa kokeilla miten uni maittaa autossa ja teltassa. Suuntasimme vuorille Lake Waikaremoana –järvelle, joka sijaitsee Te Urewera -luonnonpuistossa 600 m:n korkeudessa. Järvi on erittäin suorittu patikointikohde, varsinkin järven ympäri kulkeva kolmen päivän Lake Waikaremoana Great Walk -reitti. Paikallisesta luontokeskuksesta saimme erinomaiset esitteet ja kartat alueesta joiden perusteella päätimme käydä päiväretkellä Lake Waikareitin rannalla, joka oli upea kirkasvetinen järvi 900 m:n korkeudessa. Kävimme myös katsomassa Aniwaniwan vesiputouksen, joka käsittää kaksi putousta. Tarinan mukaan Hinerau oli Ngai Tuhoe heimoon kuuluva nainen, joka oli kuuluisa kauneudestaan. Kerran ruuanhakumatkallaan metsässä hän jäi loukkuun rotkon ja kallionjyrkänteen väliin, jotka olivat muodostuneet aikoinaan maanjäristysten myötä. Saadakseen apua hän pisteli neuloilla kuvion pellavanlehteen ja heitti lehden Awinawia -jokeen. Samalla Hinerau vaipui epätoivoon ja ajatteli, ettei koskaan pelastuisi loukustansa. Suruissaan ja peloissaan hän alkoi itkeä. Pian kyynelistä muodostui virtaava puro ryöpyten kivien yli lähellä olevaan railoon muodostaen lopulta kauniin vesiputouksen. Hineraun onneksi Ngati Ruapani -heimon päällikkö Te Toru löysi Hineraun neuloilla pistelemän pellavanlehden Waikaremoana järvestä ja riensi pelastamaan naisen. Te Toru oli niin otettu Hineran kauneudesta, että otti hänet myös vaimokseen. Aniwaniwan alempi putous on nimeltään ”Te Tangi-o-Hinerau” (Hineraun kyynelet).
Tähän kansallispuistoon jäi vielä paljon mielenkiintoisia reittejä mm. muinaisiin Maorien asuttamiin luoliin. Edessä oli kuitenkin parin sadan kilometrin matka seuraavaan kotiimme ja ajomatkaan oli varattava 6 tuntia. Vuoriston kapeilla hiekkateillä vauhtia pystyi pitämään vain 20-40 km/h. Lisäksi tietyöt, jotka korjasivat tietä sateen ja maanvyöryjen vaurioilta hidastivat matkaamme. Nyt oli teltta- ja automajoitus kuitenkin testattu ja todettu toimiviksi. Olisimme mielellämme jatkaneet camping elämää vielä pitempään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti