Waipukurau

Olemme nyt kolmatta päivää Waipukuraussa isäntäperheemme luona. Ajomatka Aukclandista kesti seitsemisen tuntia ja oli huikea. Ylitimme vuoristoa, jossa jouduin pidättelemään henkeäni. Kuulemma eteläsaaren vuoristoihin verrattuna nämä ei kuitenkaan vielä olleet kovin jylhiä. Meidät otettiin sydämellisesti vastaan lauantai-iltana. Nyt muutaman päivän aikana olemme tutustuneet naapureihin, paikalliseen kaupunkiin ja puutarhaan, jota olemme luvanneet kastella ja kitkeä. Siinä riittää haastetta, yrttejä, erilaisia salaatteja, kaaleja, papuja, herneitä ja muita lajikkeita on yli 50 erilaista. Haastetta ei ole niiden hoitamisessa vaan syömisessä. Artisokat, parsat, kukkakaalit ja prokkolit kasvaa silmissä. Isäntä on entinen ammattikokki ja on loihtinut meille mitä herkullisempia aterioita puutarhastansa. He syövät itse ainoastaan kasviksia ja kalaa. Olemme leiponeet myös yhdessä leipää. Meillä on toinen tärkeä tehtävä, pitää hänen arvoisa 83 vuotta vanha leipäjuuri hengissä. Niin, ja ne kissat. Ne ovat osoittautuneet jopa Oulaakin ujoimmiksi, eivätkä paljoa näyttäydy. Oula ja Taika jutustelevat jo keskenään vähän englanniksi ja tekevät muutenkin innolla koulutehtäviä. Ilmat on olleet helteiset, mutta tänään on pilvinen ja viileä päivä. Ei kutienkaan paljoakaan Suomen kesäpäivää kylmempi. Kävimme kirjastossa lainaamassa lukemista ja keräsimme samalla kasan esitteitä paikallisista kohteista, joissa suositellaan käytävän.

Skype toimii hyvin, joten kaikki asentamaan sellainen ja soittamaan meille. Voidaan näyttää hienoa kotiamme kameran kautta. Me asumme talon toista puolta, jossa on 2 makuuhuonetta ja iso kylpyhuone. Tämä on kyllä pieni paratiisi, emmekä olisi mielissämme voineet ikinä uskoa pääsevämme heti aluksi näin hienoon paikkaan. Kaikki Uusi-Seelantilaiset ansaitsevat myös erityismaininnan heidän ystävällisyydestään ja vieraanvaraisuudestaan. Tänä aamuna siivooja kutsui meidät luokseen joku ilta grillailemaan. Isäntäperhekin on pyytänyt jäämään pidemmäksi aikaa heidän palattuaan, mutta ehdotin, että kysytään asiasta ensin kissojen mielipidettä. Huomenna pariskunta lähtee itse 6 viikon mittaiselle Euroopan matkallensa ja me jäämme omillemme. Täällä oleskelemme siis ainakin 9.1 saakka. Uusia tarjouksiakin on tullut, nyt pitäisi päättää menisimmekö KeriKeriin, todella idylliseen pieneen kaupunkiin hoitamaan 3 hevosta, 2 koiraa, 15 alpakkaa ja 11 lehmää :-)

Tässä herkutellaan simpukoilla, jotka maksavat tähän aikaan vain 1,3 € / kilo! Taustalla näkyy isäntä ja hänen siskonsa, joka asuu lähellä.

Lisää kuvia:
http://magictrip.kuvat.fi/kuvat/2.+Ensimmainen+koti+Waipukuraussa/

Auton osto

Ensimmäinen suuri tehtävä Aucklandissa oli auton ostaminen. Kriteereinä oli löytää reilusti alle 200.000 km ajettu, max. 5000 € maksava vani automaattivaihteella, jossa olisi paikat 7-8 matkustajalle ja jossa istuinten selkänojat saisi kaadettua alas niin, että autossa mahtuisi nukkumaan makuuasennossa. Lisäksi mukaan olisi mahduttava tavaraa neljän lätkäkassin verran. Olimme ystäviemme avustuksella löytäneet www.trademe.co.nz -sivuston jossa myydään mitä vaan. Myös autojen sähköinen ilmoittelu ja myynti on keskitetty sinne. Kriteerimme täyttäviä autoja löytyikin pelkästään Aucklandin alueelta 150 yksilöä. Katselimme vaihtoehtoja jo Suomesta käsin, koska olimme kuulleet, että parhaat menee heti. Eihän suomalainen kuitenkaan osta sikaa säkissä, vaan oli päästävä potkimaan renkaita. Niinpä nukuttuamme pahimman matkauupumuksen yli, lähdimme laina-autolla kiertelemään autokauppoja. Ensimmäisenä päivänä olimme jo hyvin lähellä kaupan tekoa, mutta suomalainen haluaa myös vertailla, joten toisena päivänä teimme kaupat punaisesta Toyota Estimasta hintaan 4000 NZD eli noin 2300 €. Automaattivaihteet, ABS, Airbagit, turvavyöt 8 hengelle ja riittävästi tilaa kapsäkeille. Otimme myös vakuutukset auton hajoamisen varalta + tietysti suositeltavan liikennevakuutuksen. Se ei ole täällä pakollinen vaan suositeltava!?.

Autoiluun tottuu aika helposti kun muistaa että itse istuu aina keskiviivan puolella ja seuraa liikennettä. Ainoa hankalampi asia on muistaa, että vilkku on väärällä puolella. Kääntyessä tulee laitettua vahingossa pyyhkimet päälle.

Hankimme myös makuupussit ja -alustat, maantiekartat, paikalliset sim-kortit ja kasan adaptereita. Tässä kohtaa haluamme julkisesti kiittää Mariaa ja Davidia, joita ilman olisi ollut todella vaikea suoriutua näistä hankinnoista. Lapset ovat saaneet oleskella kotona Marian kanssa autoa etsiessämme ja ilman Davidin autoa emme olisi päässeet liikkeelle. Nyt neljä yötä täällä majailtuamme lähdemme  jatkamaan matkaa kohti Waipukurauta, jossa tapaamme illalla uuden isäntäperheemme ja arvoisat kolme kissaa, jotka tulevat saamaan loistavaa hoitoa isäntien lähtiessä Eurooppaan 6-viikon lomalle.

Oulalla on tipahtanut hammas joka maassa tällä matkalla :-)

Lisää kuvia:
http://magictrip.kuvat.fi/kuvat/1.%20Ensimmaiset%20paivat%20Aucklandissa/

 

Matka Uuteen-Seelantiin

Aloitimme suunnitelmat jopa vuoden mittaisesta matkasta jo parisen vuotta sitten. Järjesteltävää oli paljon, siltä se ainakin tuntui. Matkaa varten tarvittiin uudet passit, viisumit joilla lapset pääsisi  kouluunkin, lennot, selvitykset varallisuudesta viisumia varten, kansainväliset ajokortit, rokotukset ja vakuutukset. Suomessa piti järjestellä kuntoon talot, työt, autot, opinnot ja koko omaisuuden pokkaaminen erinäisiin paikkoihin. Yritimme myös järjestellä etukäteen asioita Uuden Seelannin päässä lähinnä majoitukseen ja auton hankintaan ja kouluun liittyen, mutta ne osoittautuivat turhiksi tehdä liian aikaisessa vaiheessa. Lopulta päätimme lähteä matkaan niin, että majoitus oli sovittu vain ensimmäisiksi viikoiksi.

Vielä lumeton Ylläs hyvästeltiin 11.11. Yhtä lumeton Rovaniemi 17.11. Tuntui, että olimme jo puolivälissä matkaa maapallon toiselle puolelle, henkisesti. Helsingistä 20.11 alkanut matka Aucklandiin kesti suunnitellut 36 tuntia. Lontoon viiden tunnin vaihto lyheni kahteen sumusta johtuneen lennon viivästymisen johdosta. Yölento Lontoosta Hong Kongiin kesti 10 tuntia. Lensimme Kathay Pacificilla, jonka lentoemännät tekivät suuren vaikutuksen ystävällisyydellään. Jokaisella matkustajalla oli oma viihdekeskus, josta löytyi yli sata elokuvaa, radio- ja TV-ohjelmia, valtavasti pelejä ja muuta tietoa. Katsoimme jopa suomalaisen elokuvan, Rare Exportin. Hong Kongissa jäi vaihtoaikaa kolme tuntia ja taas oli yölento edessä, 11 tuntia Auclandiin samalla lentoyhtiöllä. Tsekkasimme kaikki matkatavarat sisään Helsingissä ja ne tulivat sujuvasti mukana loppuun saakka. Cathay Pacific on myös Finnairin alliance, joten lentopisteitä ropisee varmaan yhden Euroopan matkan verran. Tämä yhteys kannattaa käyttää, itse valitsimme sen halvimman hinnan johdosta (1460 € edestakainen aikuisen lippu: http://www.supersaver.fi/ ). Lennot menevät joka päivä ja hinta pysyy samana riippumatta sesongista tai siitä, että ostaako lennon viikon, kuukauden tai puolen vuoden päähän. Tammikuusta alkaen ensimmäinen vaihto tapahtuu Amsterdamissa Lontoon asemesta, joka myös vähän lyhentää lentoaikoja, tosin matka-aika pysyy samana, 36 h.

Aucklandin kentältä otimme Shuttle Bussin, eli lentokenttätaksin, joka toi meidät muutaman muun osoitteen kautta Takapunaan Marian ja Davidin hienoon kotiin. Ensituntuma Aucklandista on todella siisti ja puhdas ja kukkivien puiden tuoksut ovat huumaavat. Lämpöä on n 20 astetta, tosin pilvinen taivas on huomattavasti viileämpi kuin aurinkoinen. Lapset kävi uittamassa varpaita meressä ja väitti sen olevan lämmintä, arvioimme, että n 16 astetta. Tänään kolmantena Auckland-päivänä tuuli on todella kova.

matkalla uuteen seelantiin

Emme ole enää Äkäslonpolossa ja olemme lähdössä pian. Huomenna alkaa eka äidin ja isän pitämä koulu koska  emme ole enää Äkäslompolossa niin äidin ja isän pitää opettaa meitä ettemme jää luokalle. Meitä jännittää aivan kamalasti ja on ikävä kavereita.Taika.