Haikein mielin kirjoitamme tätä viimeistä blogipäivitystä.
Tänään lähdemme Aucklandista lentoon kohti Suomea. Kuusi kuukautta ja viikko
meidän elämäämme on vietetty Uudessa Seelannissa ja se on ollut aivan mahtavaa
aikaa. Olemme nähneet ja tehneet enemmän kuin moni paikallinen asukas. Vaikka
mennyt kesä ei ole ilmojen puolesta ollut paras mahdollinen, on sää kuitenkin
suosinut meidän matkaamme. Pääasiassa olemme taivaltaneet auringon alla ja
välttyneet kaikilta myrskyiltä ja tulvilta, joita olemme seuranneet vain
uutisten kautta. Olemme kulkeneet maata ristiin rastiin. Montaakaan tietä ei
löydy, mitä ei olisi ajettu. Pohjois-saarella Coromandel ja Northland jäi vielä
näkemättä, mutta täytyyhän jotain jättää seuraavaankin kertaan. Olemme asuneet
monessa kodissa ja tavanneet lukuisia ihania ihmisiä. Olemme patikoineet satoja
kilometrejä ja uineet kaikilla rannikoilla. Kuvia on kertynyt kuutisen tuhatta.
Pelkkää lomailua matka ei ole ollut, vaan myös kokopäiväistä opiskelua. Timo on
suorittanut 60 opintopisteen ja Jonna 85 opintopisteen verran yliopisto-opiskelua
verkon välityksellä. Taika ja Oulakin ovat opiskelleet ahkerasti ja saaneet
käytyä kaikki luku- ja tehtäväkirjat läpi, samat, mitä koulukaverit Suomessa.
Nyt toukokuun lopussa täällä on syksy ja talvi häämöttää ihan nurkan takana.
Pimeys tulee jo kello viisi ja aamuisin on lasit jäässä. Alkuperäinen ajatus oli viettää täällä
kokonainen vuosi ja nähdä kaikki vuodenajat. Päivien lyhyys ja ajoittainen
kamala viima ulkona ajaa kuitenkin sisätiloihin, missä tekeminen on aika
rajallista. Vaikka talot ovat mukavia ja viihtyisiä, ei niissä ole
minkäänlaisia eristyksiä, joten Suomen kesä alkoi vaan houkutella ja päätimme
palata kotiin jo aikaisemmin. Viikon päästä - kesäkuun alussa - oli lasten määrä aloittaa koulu
Gisbornessa ja varsinkin Taika odotti sitä kovasti. Hänkin kuitenkin suostui
lähtemään kotiin, kunhan pääsee vaihto-opiskelemaan iän antaessa siihen myöten.
Kaikki se, mitä reissu on antanut meille, selviää varmaankin vasta kuukausien ja
vuosien kuluttua, kun muistelemme matkaa ja seuraamme Taikan ja Oulan
kasvamista näiden uusien kokemusten saattelemina.
Nyt on kiitosten aika, jotka välitämme tätä kautta niille,
joiden uskomme blogia lukevan. Kiitos Sirpalle ja Paulille, jotka Levillä asuessaan
innostivat ja kannustivat meidät matkaan, sekä auttoivat järjestelyissä. Kiitos
myös mahdollisuudesta käyttää iloista kotianne Ngakuta Bayssa muutamaan
kertaan. Kiitos Marialle ja Davidille, jotka ottivat meidät Aucklandissa
vastaan ja lähettivät taas kotimatkaan, sekä myöskin majoittivat ja auttoivat
kaikenlaisissa järjestelyissä. Kiitos Karille ja Tytille, sekä erityisesti mummoille,
jotka matkustitte tänne maailman ääriin meitä tapaamaan. Nyt meillä on asioita,
joita voimme yhdessä muistella. Kiitos Sinille kaivatusta seurasta,
käännösavusta ja kekseistä J
Kiitos Äkäslompolon koululle säännöllisestä blogin seuraamisesta ja
kommenteista. Blogia on erityisen mukavaa kirjoittaa, kun tietää, että sitä
siellä odotetaan ja aina saa paluupostia. On myös mukavaa ja helppoa palata
takaisin kouluun, koska tuntuu, että kaverit oikeasti odottavat meitä siellä.
Kiitos Kuukkelille, joka liverteli matkastamme Helsingissä matkamessuilla.
Liverryksen kuuli mm. Tellun perhe Vantaalta. Heille vierailemamme paikat
olivat entuudestaan hyvin tuttuja ja saimme heiltä sähköpostitse paljon hyviä
matkavinkkejä, kiitos Tellu! Kiitos kaikille blogia seuranneille ja etenkin kommentoineille. Blogissa on
puolen vuoden aikana ollut käyntejä yli 4000 kappaletta! Se on melkoinen määrä, joten
eri kävijöitä täytyy olla useita satoja. Mahtavaa, että niin monet ovat olleet
kiinnostuneita matkastamme. Lopuksi on kiitettävä itseämme, että olemme
jaksaneet sietää toisiamme intensiivisesti näinkin pitkän ajan. Uudet matkat
ovatkin jo suunnitteilla, joten jatkoa tässäkin blogissa saattaa vielä seurata.
Nyt kuitenkin hiljenemme hetkeksi. Pikaisiin tapaamisiin Suomen kesässä, entiset yhteystietomme pelaavat taas.