sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Oma maa mansikka, muu maa mustikka



Haikein mielin kirjoitamme tätä viimeistä blogipäivitystä. Tänään lähdemme Aucklandista lentoon kohti Suomea. Kuusi kuukautta ja viikko meidän elämäämme on vietetty Uudessa Seelannissa ja se on ollut aivan mahtavaa aikaa. Olemme nähneet ja tehneet enemmän kuin moni paikallinen asukas. Vaikka mennyt kesä ei ole ilmojen puolesta ollut paras mahdollinen, on sää kuitenkin suosinut meidän matkaamme. Pääasiassa olemme taivaltaneet auringon alla ja välttyneet kaikilta myrskyiltä ja tulvilta, joita olemme seuranneet vain uutisten kautta. Olemme kulkeneet maata ristiin rastiin. Montaakaan tietä ei löydy, mitä ei olisi ajettu. Pohjois-saarella Coromandel ja Northland jäi vielä näkemättä, mutta täytyyhän jotain jättää seuraavaankin kertaan. Olemme asuneet monessa kodissa ja tavanneet lukuisia ihania ihmisiä. Olemme patikoineet satoja kilometrejä ja uineet kaikilla rannikoilla. Kuvia on kertynyt kuutisen tuhatta. Pelkkää lomailua matka ei ole ollut, vaan myös kokopäiväistä opiskelua. Timo on suorittanut 60 opintopisteen ja Jonna 85 opintopisteen verran yliopisto-opiskelua verkon välityksellä. Taika ja Oulakin ovat opiskelleet ahkerasti ja saaneet käytyä kaikki luku- ja tehtäväkirjat läpi, samat, mitä koulukaverit Suomessa. 

Nyt toukokuun lopussa täällä on syksy ja talvi häämöttää ihan nurkan takana. Pimeys tulee jo kello viisi ja aamuisin on lasit jäässä.  Alkuperäinen ajatus oli viettää täällä kokonainen vuosi ja nähdä kaikki vuodenajat. Päivien lyhyys ja ajoittainen kamala viima ulkona ajaa kuitenkin sisätiloihin, missä tekeminen on aika rajallista. Vaikka talot ovat mukavia ja viihtyisiä, ei niissä ole minkäänlaisia eristyksiä, joten Suomen kesä alkoi vaan houkutella ja päätimme palata kotiin jo aikaisemmin. Viikon päästä - kesäkuun alussa - oli lasten määrä aloittaa koulu Gisbornessa ja varsinkin Taika odotti sitä kovasti. Hänkin kuitenkin suostui lähtemään kotiin, kunhan pääsee vaihto-opiskelemaan iän antaessa siihen myöten. Kaikki se, mitä reissu on antanut meille, selviää varmaankin vasta kuukausien ja vuosien kuluttua, kun muistelemme matkaa ja seuraamme Taikan ja Oulan kasvamista näiden uusien kokemusten saattelemina.

Nyt on kiitosten aika, jotka välitämme tätä kautta niille, joiden uskomme blogia lukevan. Kiitos Sirpalle ja Paulille, jotka Levillä asuessaan innostivat ja kannustivat meidät matkaan, sekä auttoivat järjestelyissä. Kiitos myös mahdollisuudesta käyttää iloista kotianne Ngakuta Bayssa muutamaan kertaan. Kiitos Marialle ja Davidille, jotka ottivat meidät Aucklandissa vastaan ja lähettivät taas kotimatkaan, sekä myöskin majoittivat ja auttoivat kaikenlaisissa järjestelyissä. Kiitos Karille ja Tytille, sekä erityisesti mummoille, jotka matkustitte tänne maailman ääriin meitä tapaamaan. Nyt meillä on asioita, joita voimme yhdessä muistella. Kiitos Sinille kaivatusta seurasta, käännösavusta ja kekseistä J Kiitos Äkäslompolon koululle säännöllisestä blogin seuraamisesta ja kommenteista. Blogia on erityisen mukavaa kirjoittaa, kun tietää, että sitä siellä odotetaan ja aina saa paluupostia. On myös mukavaa ja helppoa palata takaisin kouluun, koska tuntuu, että kaverit oikeasti odottavat meitä siellä. Kiitos Kuukkelille, joka liverteli matkastamme Helsingissä matkamessuilla. Liverryksen kuuli mm. Tellun perhe Vantaalta. Heille vierailemamme paikat olivat entuudestaan hyvin tuttuja ja saimme heiltä sähköpostitse paljon hyviä matkavinkkejä, kiitos Tellu! Kiitos kaikille blogia seuranneille ja etenkin kommentoineille. Blogissa on puolen vuoden aikana ollut käyntejä yli 4000 kappaletta! Se on melkoinen määrä, joten eri kävijöitä täytyy olla useita satoja. Mahtavaa, että niin monet ovat olleet kiinnostuneita matkastamme. Lopuksi on kiitettävä itseämme, että olemme jaksaneet sietää toisiamme intensiivisesti näinkin pitkän ajan. Uudet matkat ovatkin jo suunnitteilla, joten jatkoa tässäkin blogissa saattaa vielä seurata. Nyt kuitenkin hiljenemme hetkeksi. Pikaisiin tapaamisiin Suomen kesässä, entiset yhteystietomme pelaavat taas.

3 kommenttia:

  1. Kiitos, että saimme joka viikko "käydä" maapallon toisella puolella! Se oli kivaa ja opettavaa. Tervetuoa kotiin Äkäslompoloon. Toivattavat ystävänne Äkäslompolon koulusta.

    VastaaPoista
  2. Ja kiitos MagicTrip-perheelle, joka majoitti yksinäisen matkaajan sohvalleen, tarjosi kaivattua puhe- ja puuhasteluseuraa ja jaksoi kirjoittaa koko ajan meille kotiutuneille maailman laidan ihmeistä ja kummastuksista.

    VastaaPoista