Lampaista

Ensimmäinen lammas saapui Uuteen Seelantiin kapteeni Cookin matkassa 20. toukokuuta 1773.
1800-luvun puolivälistä lampaiden tuonti vain kiihtyi kasvavan maahanmuuton mukana. Lammasteollisuus kasvoi silmissä, metsät poltettiin ja hakattiin laidunkäyttöön ja lampaat vain lisääntyi. Vuonna 1882 ensimmäinen laivalasti lampaita lähti matkaan Uuden Seelannin etelä-saarelta Dunedinista kohti Lontoota  - jäädytettyinä. Siitä alkoi valtava lampaan lihan vienti, joka jatkuu edelleen. 1980 -luvulla jokaista uutta seelantilaista kohti oli 20 lammasta (1982 oli arviolta 70,3 miljoonaa lammasta). Nykyisin luku on pienempi, arvioiden mukaan jokaista asukasta kohti olisi 12 lammasta (tot. 43,1 lammasta). Lampaat elävät keskimäärin 1400 lampaan laumoissa, joita maassa on n 36.000 kpl. Laumoja siirrellään laitumelta toiselle pari kertaa viikossa, jotta niillä riittää tuoretta ruokaa. Ruohohan kasvaa suurimmassa osassa maata ympäri vuoden. Laumojen siirtämiseen käytetään koiria. Uudessa Seelannissa työskentelee yli 200.000 koiraa mm. lammas- ja nautakarjan parissa (nautakarjaa n 6,5 milj.).

Lampaat keritään kerran vuodessa, joskus kahdesti. Sen voi tehdä mihin vuodenaikaan tahansa. Yleensä keritsijä tulee lammastilalle, johon on rakennettu kerintää varten katos tai vaja. Keritsijällä on jaloissaan nahkaiset mokkasiinit, jotka näyttää siltä kuin nahanpalat olisi vain kääritty ja nyöritetty jalan ympärille. Niiden tarkoitus on suojata keritsijän jalkoja puutikuilta ja kosteudelta. Jaloillaan keritsijä pitää lampaat aloillaan ja kovat kengät satuttaisivat lammasta. Keritsijöillä on myös omat henkilökohtaiset kerimissakset tai trimmeri, vähän samanlainen, kuin mitä koirilla käytetään.  Ammattilaiskeritsijällä menee yhden lampaan kerimiseen aikaa alle 2 minuuttia ja villa irtoaa yhtenä kappaleena, kuin lampaalta riisuttaisiin takki. Keritsemisen maailmanennätystä pitelee uusi seelantilainen Rodney Sutton, joka vuonna 2000 pidetyssä kilpailussa keritsi 839 lammasta yhdeksässä tunnissa.

Me olemme palanneet Waipukurauhun, sinne mistä matkamme alkoi. Oli mukava nähdä Murray ja Trish, jotka olivat ensimmäinen paikallinen tuttavuutemme. Tuntui kuin olisi tullut kotiin, täällähän me vietimme ensimmäiset 6 viikkoa marraskuun lopusta alkaen. Kissat tietenkin pakenivat heti meidät nähtyään, aivan kuten kävi viimeksikin. Olemme täällä vain muutaman päivän kissoja ruokkimassa isäntäväen matkan ajan. Olemme laittaneet puutarhaa kuntoon syyskylvöä varten ja keränneet vähän siemeniä ja yrttejä mukaan. Viikon päästä tähän aikaan olemme takaisin Suomessa. Kannattaa kuitenkin katsoa blogia vielä ensi viikolla…

Kuvia: http://www.magictrip.kuvat.fi/kuvat/34%20Lammasmaista%20touhua/