tiistai 15. toukokuuta 2012

Viinin valmistus


Viinin valmistus Uudessa Seelannissa on vielä varsin nuorta. Vaikkakin viinin viljely alkoi jo 1800-luvun puolivälissä englantilaisten siirtolaisten toimesta, on Uusi Seelantilainen viini noussut kansainvälisesti merkittäväksi vasta 1970 -luvun lopulla. Viimeisten vuosikymmenien aikana viinin vienti on kasvanut exponentiaalisesti, vuonna 1982 Uudesta Seelannista vietiin puoli miljoonaa litraa, vuonna 1992 yli 7 miljoonaa litraa ja vuonna 2006 yli 57 miljoonaa litraa viiniä ulkomaille. Tässäkin bisneksessä on suomalaisilla sormensa pelissä. Torniolainen Satu Lappalainen hyörii viinitilallaan etelä-saarella Blenheimissä Kiwi-miehensä kanssa. Meillä oli ilo tavata myös Sadun äiti, joka tulee vuosittain apuun rypäleviljelmille. Heidän rypäleistään valmistettuja viinejä löytyy Alkoon hyllystä ja tilausmyynnistä: http://www.vicaragelane.co.nz/fi/. Toinen ihastuttava nainen, Outi Jakovirta, työskentelee pohjois-saarella Martinboroughssa Julicherin viinitilalta: http://www.julicher.co.nz/. Uskon, että molemmilla tiloilla lappaa suomalaisia turisteja visiitillä kyllästymiseen asti, siitä huolimatta pääsimme tutustumaan heidän kauttaan viininteon saloihin omalla kielellämme.

Etelä saaren Marlborough on varmaan suomalaisittain tunnetuin Uuden – Seelannin viinialue. Satu Lappalaisen ja hänen miehensä (on muuten kartturi rallin MM-sarjassa Skodan tallissa) viinitila Vicarage Lane tuottaa valkoviinejä Sauvignon Blanc ja Riesling – rypäleistä. Punaviini tehdään Pinot Noir -rypäleestä, joka oikeastaan kasvatetaan lähempänä Kaikouraa heidän sopimustilallaan.
Tänä vuonna he lanseerasivat myös kuohuviinin, joka on ollut jonkinasteinen menestys, sillä heidän koko tuotantonsa sen osalta vietiin käsistä. Vicarage Lanen (suom. Pappilan kuja) tuotanto myydään lähes kokonaisuudessaan Alkolle, joten käykääpähän katsomassa valikoimaa Uuden-Seelannin kohdalta. Pullojen etiketissä on toisen eteläsaaren suomalaisen kädenjälki. Ylläsläisille ja Leviläisille tuttu Sirpa Ala-Lääkkölä on luonut etiketissä olevat taideteokset. Vicarage Lane sai muuten nimensä Englannissa. Kun tilaa rekisteröidessä nimeä kysyttiin Johnilta puhelimitse, hän sattui olemaan Englannissa. Ikkunasta näkyi katukyltti ”Vicarage Lane” ja niin nimi syntyi. Pappilan kujia on kuulemma tosi paljon Englannissa.
Tilalla kasvatetaan rypäleet arvostetun asiantuntijan valvonnassa. Hän määrää milloin rypäleet poimitaan ja milloin mitäkin tehdään. Rypäleet kulkevat täältä käsittelyyn, jossa ne annetaan käydä ennen pullottamista. Tilalla ei tehdä rypäleiden käsittelyä, käymistä ja pullotusta, vaan se hoidetaan siihen erikoistuneen liikkeen kautta.

Pohjoissaarella viiniä viljellään erityisesti Martinboroughin alueella Wellingtonin itäpuolella sekä Napierin ja Gisbornen ympäristössä. Martinborough on kuuluisa etenkin Pinot Noir- punaviineistään ja Gisborne taasen Chardonnay -viineistään. Outin esittelemä Julicherin viinitila valmistaa viininsä itse alusta loppuun. Vieraillessamme tilalla toukokuun alussa sadonkorjuu oli jo ohitse. Tilalla oli käynnissä rypäleiden murskaus, jonka jälkeen marjamehun annetaan käydä suurissa sammioissa ennen tynnyrikypsytystä. Saapuessamme paikalla eräs työntekijä seisoikin haarojansa myöten rypälesammiossa, lapioimassa rypäleseosta siivilälaitteeseen. Hänellä oli eräänlaiset kahluusaappaat jalassaan ja oli muutenkin pukeutunut säädyllisesti. Kertoivat että avosammioita polkiessa eivät höyryt pääse päätä sekoittamaan, mutta umpisäiliöiden kanssa pitää kuulemma olla huolellinen. Julicherin punaviini oli taivaallista, yksi parhaita maistamiamme Pinot Noiria. Tilat ottavat mielellään vieraita vastaan ja myyvät tuotteitaan kulkijoille. Marketeista tosin saattaa löytää samat viinit edullisemmin, mutta se ei ole sama asia. Nyt näillä viineillä on tarina ja tiedätte viinistä vähän enemmän. Käykääpä Alkon hyllyllä tai tilausvalikoimissa ja kokeilkaa!                                                                                                                                                       
Viime kerralla lupaamani videopätkät maoriesityksestä eivät ole suostuneet latautumaan julkiseen katseluun. Yritämme uudestaan heti kun pääsemme sellaiseen paikkaan, jossa nettiyhteys on tehokkaampi. Tällä välin voitte ihailla kuvia luontoretkistä, joita teimme mummojen kanssa.
                                                                                                                                                       

2 kommenttia:

  1. Hei, mutta nyt vasta katson blogia, alkoi tulla sähköpostiin ja Facebookiin viestejä mummon maailmanvalloituksesta. Sain itselleni nyt dokumenttia, missä tulikaan käytyä. Kiitos. Kyllä näillä muistoilla jaksaa ja pianhan me sitten nähdään.
    Terv Laila-mummo

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Olemme ihan sanottomia, mutta onnellisia ja iloisia siitä, että tulette pian takaisin, sydämellisesti tervetuloa!

    Meillä täällä jatkuu kaunis korkepaineinen sää, yöllä on ollut jopa pakkasta ja päivällä aurinkoista, mutta melko viileää. Perjantaina pidimme teemapäivän. Maalasimme kiviä, harjan varsia ja keppejä. Yläkouluun siirtyvät oppilaat maalasivat meille kiven pintaan muistoksi Lumikin ja seitsemän kääpiön hahmot. Muuta maalasivat muumihahmoja ja eläinhahmoja. Isommat tytöt tekivät meille karamelleja (riisisuklaata, kookospalloja, kermatoffeeta).

    Viikon päästä menemme retkelle Rovaniemelle. Teatterissa tapaamme Viirun ja Pesosen ja Arktikumissa mm. Lea Kaulasen Maan väkeä ja muita tarinoita -näyttelyn.

    Nyt harjoittelemme kovalla tohinalla kevätjuhlaan. Tehkäähän tekin meille tulojuhlaan pieni näytelmä matkastanne.
    Tapaamisiin!
    Äkäslompolon koulun väki

    VastaaPoista