Vuonna 1838 Ranskasta lähti 12 munkkia matkalle suuren purjealuksen kyydissä päämääränään Uusi-Seelanti. He astuivat maihin pohjoissaaren itärannikolla. Tämä tapahtui 69 vuotta sen jälkeen kun James Cook, englantilainen merikapteeni, ensimmäisen kerran löysi Uuden Seelannin. Cook vieraili saarilla vielä kaksi kertaa, 1773 - 1774 ja 1777 kartoittaen molempien saarten rannikot. Tuolloin maa oli Maorien asuttama, mutta Cookin raportit houkuttelivat saarille hylkeiden ja valaanpyytäjiä, kauppiaita sekä lähestyssaarnaajia Amerikasta, Englannista, Ranskasta ja Australiasta. 1830-luvulla eurooppalaisia oli Uudessa-Seelannissa 2 000. Näihin aikoihin Paavi päätti, että Uuteen Seelantiin tulee rakentaa luostari ja tätä tehtävää olivat 12 munkkia tulleet täyttämään.
Rantauduttuaan munkeilla oli pitkä viidakkoinen taival edessään, jota taivallettiin jalkaisin. Vaarallisia eläimiä ei niinkään ollut, mutta alkuperäisväestön kerrottiin syövän ihmisiä ruoakseen. Viikkoja kestäneen taipaleen jälkeen he löysivät sopivan paikan itselleen nykyisten kaupunkien Napierin ja Hastingsin välistä, vuolaan Ngaruroro -joen rannalta. Siihen valmistui vuonna 1851 luostarirakennus Marist Mission, sekä asuinrakennus, kirkko ja koulu. Luostarin ympärille tehtiin viiniviljelmät omaan kirkolliseen ja ruokaviinitarpeeseen.
Tilaa laajennettiin 1880-luvulla 2-kerroksisella talolla, jota kutsuttiin nimellä La Grande Maison. 12 munkkia alkoivat olla jo aika iäkkäitä, mutta he olivat kouluttaneet luostarissa jo koko joukon pappeja, jotka ahkeroivat laajenevien viiniviljelmien parissa. Viljelmiltä kenellekään ei vaan tahtonut jäädä aikaa käännytystyöhön, mikä oli kuitenkin heidän suurin tehtävänsä sen lisäksi, että he pitivät koulua, jossa opettivat lapsia Eurooppalaisen koulusysteemin mukaan. Heillä oli myös toinen suuri ongelma: tulvat. Aika ajoin Ngaruroro-joki tulvi peittäen viiniviljelmät alleen. Tulvan jälkeen saattoi kulua useita vuosia, että viljelmät saatiin taas kukoistamaan. Vuonna 1897 tapahtuneen massiivisen tulvan johdosta munkit päättivät ostaa 800 eekkerin kokoisen maapalan (n. 321 ha ) Meeaneesta, joka on nykyisen Napierin rinnalla. Maa oli vuoren kupeessa, johon tulvat eivät yltäisi. Sinne viiniviljelmät lopulta siirrettiin. Päivittäinen matka luostarista viinitilalle ja takaisin rokotti arvokasta työaikaa, joten 1909 isä Smuthe päätti siirtää luostariyhteisön ja suuren kaksikerroksisen talon uuden viiniviljelmän kylkeen, sen nykyiseen paikkaansa. Yli 300 m korkean vuoren rinteellä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi suurta tasaista paikka, johon rakennukset olisi voinut turvallisesti sijoittaa. Niinpä munkit päättivät leikata vuoren laen kokonaan pois. Se oli valtava urakka, joka kesti runsaan vuoden. Vuonna 1910 päärakennus vanhassa paikassaan tulvivan joen rannalla sahattiin yhteentoista osaan ja osat kuljetettiin yksitellen pyörivien tukkien päällä, traktorilla vetäen uuteen paikkaan leikatun vuoren tasaiselle laelle.
Vuonna 1930 tilaa laajennettiin rakentamalla lisää asuintilaa opiskelijoille. Toinen päivä helmikuuta 1931 oppilaat muuttivat uusiin asuintiloihin. Seuraavana päivänä 3.2,1931 kello aamupäivällä tuli valtava maanjäristys, jonka voimakkuudeksi mitattiin 7,9 Richterin asteikolla. Järistys teki suuria vahinkoja luostariin samalla kun tuhosi lähes kokonaan Napierin kaupungin. Kaksi munkkia ja 7 oppilasta saivat surmansa. He olivat järistyksen aikaan rukoilemassa kivikappelissa, joka sortui heidän päällensä.
Kivikappelin tilalle rakennettiin pian uusi puinen kappeli ja tilan muutkin rakennukset saatettiin kuntoon. Tällä hetkellä tila toimii edelleen yhtenä maan arvostetuimpana ja kaikista vanhimpaa viinitilana. Luostaria ei enää ole. Joka vuosi helmikuussa tilan pihapiirissä järjestetään massiivinen rock-konsertti, runsaan kuukauden kuluttua siellä esiintyy Rod Steward. ”Yleisön pyynnöstä” päärakennukseen rakennettiin kellari kolme vuotta sitten (vierailijat kysyivät aina, missä on viinikellari). Kellareiden rakentaminen Uudessa Seelannissa on maanjäristysten takia erittäin harvinaista ja luvanvaraista sekä vaatii erityiset suunnitelmat ja rakennelmat. Kellarin betonipylväiden sisällä on miehen käsivarren paksuiset terästangot ja kaikki saumat, joilla betonipylväät ovat kiinnitetty toisiinsa, on tehty kumista.
Nautiskelimme itse Missionin tuotteita Uuden Vuoden iltanamme ja ajattelimme olevamme aika onnekkaita voidessamme olla nyt täällä. Odotamme innolla mitä uusi tuleva vuosi tuo tullessaan ja toivotamme myös teille kaikille paljon onnea ja erityisiä hetkiä kuluvan vuoden aikana.
Hyvää Uutta Vuotta teille onnekkaille :) Yhtään en epäile etteikö viinin juominen viinitilalla ole oikein mukavaa ja erityisesti Uudessa Seelannissa. Täällä meitä on vaivannut viikosta toiseen sään harmaus eikä kunnon talvesta ole vielä tietoakaan. Eilen tosin oli vuoden viimeisen päivän kunniaksi pari astetta pakkasta ja käytin heti tilaisuuden hyväksi ja vedin päälle perintöturkin ensimmäistä kertaa. Opiskelijaelämä minkkiturkissa ei tuntunut yhtään hassummalta ;) Kunhan joulukuun visalasku saapuu, niin saa nähdä tuntuuko edes turkki päällä varakkalta..
VastaaPoistaOltiin Ninan ja Ninan ystävän Siljan kanssa Yumessa syömässä, pyörähdettiin Senaatintorilla katsomassa ilotulitusta ja juotiin lasit kuohuvaa Kämpin baarissa. Onnekkaalta tuntui siis myös täällä, hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja mukavat paikat :)Kaupungilla oli paljon ihmisiä, taisivat uutisissa sanoa, että arviolta 30 000 oli keskustassa. Onneksi todella suuri osa ihmisistä tuntui olevan hyvässä kunnossa joten ei tarvinnut väistellä lentäviä pulloja tai oksentelevia nuoria. Kotimatkalla tosin Itäväylällä taksimatkustaja suoritti vatsantyhjennystä penkereellä. Että sellaista..
Vanhoja ollaan, kun Valtsu soitti mulle 00.50 ja kyseli koska tulen kotiin. Hänellä oli ulkoilulupa klo 01.00 asti ja Sakulla 02.00. Tultiin Sakun kanssa molemmat kotiin puoli kaksi enkä edes moralisoinut, vaikka huomasin heti, että muutakin oli nautittu kuin pelkkiä raketteja. Ajattelin, että tärkeintä on, että oli ottanut vaan vähän, tuli ajoissa ja oli kaikinpuolin kunnossa. Kertoi sitten vielä mitä oli juonut.. Nyt pojat haluavat pizzaa ja joudun lopettamaan tämän tarinoinnin. Terkkuja sinne ja kerro mihin lähdette seuraavaksi. Eikös ensimmäisen talon omistajat kohta palaa Euroopasta? Haleja :)
Hitsi, olisi pitänyt lukea tarkemmin ja korjata kirjoitusvirheet. Sorry.
VastaaPoistaMoi ja hyvää uutta vuotta. Hienoa lukea ja katsella teidän juttuja!!!
VastaaPoista