Ruaumoko on Papatuanukun (äitimaan) ja Rangin (isätaivaan) syntymätön lapsi. Raskaana ollessaan Papatuanuku käänsi kasvonsa alas Rarohengaan (henkien maanalaiseen maailmaan) ja tämän johdosta Ruaumoko ei koskaan syntynyt ja nähnyt päivän valoa. Maoritarinoiden mukaan Ruaumoko edustaa maanjäristyksiä ja kaikkia vulkaansia ilmiöitä. Maan järistessä ihminen voi tuntea levottoman lapsen vapinan Papatuanukun kohdussa.
Noin 800 vuotta sitten Maorin rantautuivat veneillä Uuteen Seelantiin ja muuttivat vähitellen rannikoilta sisämaahan. Taupon ja Rotoruan alueelta he löysivät kuumia lähteitä ja ymmärsivät niiden hyödyn. Ennen kesäkuun kymmenettä päivää vuonna 1886 maorit elivät pienissä kylissä kahden pienen järven rannalla, Rotomakakiri oli kylmävetinen järvi ja Rotomahana oli kuumavetinen järvi. Rotomahanan rantoja kaunistivat silikonimaiset sintraesiintymät lukuisissa kiehuvissa lähteissä ja ainutlaatuiset vaaleanpunaiset ja valkoiset pengerrykset. Vuodesta 1830 alkaen olivat lähetyssaarnaajat ja satunnaiset Eurooppalaiset turistit käyneet ihastelemassa näitä eriskummallisia ja todella kauniita pengerryksiä, joita ei tiedetty löytyvän mistään muualta maailmassa.
Kesäkuun 10. vuonna1886 maanjäristys aiheutti Tarawera-vuoren purkautumisen. Tulivuoren sanotaan syösseen laavaa ja tuhkaa jopa 11 km:n korkeuteen. Maanjäristyksen johdosta tulivuori halkesi kahtia muodostaen 17 km pitkän laakson. Purkauksessa ilmaan tullut tuhka peitti allensa jopa 15.000 neliökilometriä maata. Seitsemän pientä kylää tuhoutui ja niissä 120 ihmistä menehtyi. Rotomahana järvi kasvoi 20 –kertaiseksi ja yhdistyi Rotomakakiri –järven kanssa. Kauniit ja ainutlaatuiset vaaleanpunaiset ja valkoiset pengerrykset jäivät järven pohjaan, josta niitä ei enää pääse ihastelemaan. 15 vuotta purkauksen jälkeen avattiin maailman nuorin geoterminen alue ja 30 vuotta purkauksesta kasvillisuus palautui tuhotulle alueelle. Nyt tulivuoren seitsemän kraateria sekä valtava Rotomahana järvi ovat suorittu turistikohde. Silloin tällöin joku kraatereista vielä purkautuu, siksi on tärkeää, että alueella kuljetaan merkittyjä polkuja pitkin. Viimeisin purkaus tapahtui vuonna 1973. Lähteistä pulppuava vesi on tulikuumaa, kiehuvaa. Steaming Cliffs-alueella on useita pieniä geysireja, jotka purkautuvat säännollisesti. Näitä pääsee parhaiten ihastelemaan laivaristeilyllä Rotomahana - järvellä, sillä ne sijaitsevat aivan vesirajassa. Nämä ovat kuitenkin vaatimattomia ruikkijoita. Lähellä Inferno - kraatteria toimi vuosina 1900 -1904 maailman suurin geysir (Waimangu Geysir), joka saattoi purkautua jopa 400 m korkeuteen viskoen taivaalle mutavelliä ja kuraa. Tämä sottapytty purkautui 36 tunnin välein.
Vuonna 1903 neljä turistia uskaltautui liian lähelle ja niin he tulivat keitetyksi. Vuosi tästä ja geysirin aktiivisuus lakkasi.
Vuonna 1903 neljä turistia uskaltautui liian lähelle ja niin he tulivat keitetyksi. Vuosi tästä ja geysirin aktiivisuus lakkasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti