Milford Sounds

Sound tarkoittaa vuonoa, jonka vesivirrat ovat kaivertaneet vuorten väliin. Fjord tarkoittaa vuonoa, joka on syntynyt jääkaudella jään valumisen vaikutuksesta. Kun Eurooppalaiset nimesivät Milford Soundsin 1800 -luvulla, ei englannin kielessä vielä esiintynyt fjord -sanaa. Näin ollen Milfordin vuono on väärin nimetty. Fjordlandissa, etelä-saaren lounaisosassa sijaitsevat useat vuonot ovat jäänteitä jääkausista, joita viimeisen 2 miljoonan vuoden aikana on ollut ainakin 14 kappaletta. Yli puoleentoista kilometriin kurottavat vuorten seinämät lähtevät suoraan merestä ja ovat vaikuttava näky valtavine vesiputouksineen. Vettä ja lunta sataa tällä alueella 6-7 metriä vuodessa (n 200 sadepäivää/vuosi). Milford Sounds on luonnonsuojelualuetta, lähin kaupunki - Te Anau, josta saa ruokaa ja bensaa - sijaitsee 150 km päässä. Milford Soundsissa vierailee vuosittain puoli miljoonaa matkailijaa, joista n 14.000 saapuu jalkaisin 4 päivää kestävän 52 km käsittävän Milford Track -vaellusreitin kautta. Kyseinen reitti on rankattu maailman 10 parhaan vaellusreitin joukkoon. Suurin osa matkailijoista tulee kuitenkin bussikyydillä paikalle mm Te Anausta ja Queenstownista, mutta moni tuodaan myös helikopterilla tai pienlentokoneella. Paikan päällä operoi useita laivayhtiöitä, jotka tekevät parin tunnin laivaristeilyjä vuonossa. Tällaiselle mekin olimme osallistumassa, mutta jostain syystä hurahdimmekin yön yli käsittävään huomattavasti kalliimpaan vaihtoehtoon. 

Risteily oli kuitenkin jokaisen siitä pulitetun sentin arvoinen ja se pääsi omalle top 10 -listallemme. Laiva oli vain puolillaan asiakkaista, joten saimme kaksi hienoa hyttiä laivan pääkannella, vaikka olimme maksaneet pienestä 4-hengen kapyysistä vesirajasta. Saimme lähikosketuksen valtaviin putouksiin, pääsimme melomaan kaikki omilla kajakeilla, hypimme laivan kaiteelta 14 asteiseen Tasmanin mereen, söimme hulppean illallisen ja runsaan aamiaisen, saimme aimo annoksen tietoa luonto-oppaalta ja kaupan päällisiksi näimme vielä valtavan delfiiniparven uimassa aivan vieressämme. Sitähän ei voi myytävässä paketissa luvata.

Olotilaa, joka vallitsi ajellessamme Milford Soundsilta takaisin Te Anauhun, voisi kutsua ähkyksi. Ei suinkaan runsaista ja herkullisista ruokapöydän antimista, vaan siitä kaikesta, mitä olimme viimeisen viikon aikana kokeneet. Franz Josefin jäätiköt ja sademetsät, Queenstownin maisemat ja aktiviteetit, Milford Soundsin putoukset ja luontokappaleet. Samalla kuitenkin ”nälkä kasvoi syödessä” ja ryhdyimme suunnittelemaan viikonloppua Uuden Seelannin kolmannella saarella, Stewart Islandilla. Valitettavasti kaikki majoitus siellä oli jo varattuna, joten päädyimme kiertämään etelä-saaren rannikkoteitä pitkin. Kävimme Bluffissa, joka on maan ensimmäinen kaupunki ja samalla 1-valtatien päätepiste (1-tien toinen päätepiste on pohjois-saaren pohjoisin nurkka). Curio Bayssa yövyimme ja kävimme katsomassa kivettynyttä metsää. Siellä tapasimme myös reissumme ensimmäiset villinä luonnossa elävät pingviinit. Auringon laskiessa keltasilmäpingviinit nousevat merestä rantapusikkoon oksentamaan poikasilleen päivän ruoka-annoksen. Pingviinejä tapaa pitkin rannikkoa, mutta ne ovat hyvin stressaantuneita turisteista. Monen hauskan ja erikoisen pienen kylän jälkeen päädyimme Dunediniin, joka taas kerran yllätti meidät täysin. Siitä lisää seuraavassa kertomuksessa.

Kuvia: http://magictrip.kuvat.fi/kuvat/27.%20Milford%20Sounds/