Dunedin

Dunedin on yli 100 000 asukkaan yliopistokaupunki, jossa on paljon kansainvälisiä opiskelijoita. Tämä tietysti näkyy kaupungin iltaelämässä ja ravintoloiden määrässä. Dunedinin sanotaankin muistuttavan Edinburghin kaupunkia Skotlannissa myös arkkitehtuurin takia, sillä täällä on paljon Edwardin ja Victorian aikaisia rakennuksia. Merkittävimmät ovat hulppea rautatieasema ja Larnachin linna, joka on samalla Uuden Seelannin ainoa linna. 

Ajoimme etelästä valtatie 1 pitkin suoraan Dunedinin keskustaan ja tykästyimme kaupunkiin heti. Koska yöt alkavat olla kylmiä, halusimme myös katsoa keskustan majoitusvaihtoehtoja sisätiloissa. Pian löysimmekin tosi viehättävän hostellin, josta saimme huoneen ja kaksi kerrossänkyä punkkineen. Täällä meillä oli taas ylellistä lämpimine suihkuineen ja näköalakeittiöineen. Päätimme olla täällä kaksi yötä ja tutustua nähtävyyksiin rauhassa.

Kävimme kaupungin hulppeassa museossa (Otago Museum), missä oli aivan liikaa nähtävää yhdelle kerralle. Täällä oli myös Polynesian ja Melanesian pikkusaarista kertova näyttely. Mieleenpainuvinta oli ehkäpä ihmisen hampaista tehty hieno kaulanauha. Täältä jatkoimme Larnachin linnaan noin 10 km:n päähän keskustasta. William Larnach oli varakas maanomistaja ja pankkiiri, sekä parlamentin jäsen. Tehdäkseen vaikutuksen vaimoonsa, hän päätti rakentaa hienoimman talon mitä eteläiseltä pallonpuoliskolta löytyy. Kartanosta tulikin hieno ja ylellinen. Valitettavasti  se sijaitsi aika kaukana kaikista mahdollisista seurapiireistä, joten vaimo ei siellä viihtynyt. Ei varsinkaan sen jälkeen kun perheen kuudesta lapsesta viisi meni opiskelemaan Englantiin. Huono onni alkoi vainota perhettä, sillä perheen äiti kuoli yllättäen.  William meni uusiin naimisiin vaimon siskon kanssa, mitä ei hyvällä katsottu. Kun tämäkin sitten kuoli yllättäen, niin isä meni jälleen uusiin naimisiin tällä kertaa itseään 20 vuotta nuoremman naisen kanssa. Halusi varmaan varmistaa, ettei nyt kuole ennen aikojaan. Siitä ei ollutkaan huolta, sillä vaimo osoittautui varsin eläväksi ja huhujen mukaan hänellä ja perheen isän suosikkipojalla olisi ollut suhde. Tätä sekä ilmaantuneita taloudellisia vaikeuksia isä William ei enää kestänyt vaan riisti itseltään hengen ampumalla itsensä parlamenttirakennuksessa Wellingtonissa. Tästä kaikesta voi tietysti vetää johtopäätöksen, että jos vaimoa meinaat pitää, niin taloa ei korpeen kannata rakentaa… Me nautimme kuitenkin muiden ihmisten kanssa kartanon hienostuneesta ilmapiiristä ja hyvin säilyneestä interiööristä sekä puutarhasta. Nyt linnaan ei ole kuin 15 minuutin matka keskustasta, joten ei ollenkaan huono sijainti. Linna sijaitsee muuten kukkulan päällä Otagon kapealla niemimaalla, josta avautuu upeat maisemat merelle kolmeen suuntaan.

Dunedinin visiitti jäi aivan liian lyhyeksi, sillä seuraavaksi oli riennettävä Rangioraan, hieman Christchurchin yläpuolelle hoitamaan kahden viikon ajaksi Baxter -nimistä terrieriä ja CD nimistä kissaa, sekä viittä kanaa. Matkalla katsoimme merkittävät nähtävyydet, joista yhtenä mainittakoon Moeraki boulders. Tällä pienellä hiekkarannan pätkällä olevat valtavat pyöreät kivet ovat muodostuneet saven, hiekan ja simpukoiden sekoituksesta miljoonien vuosien aikana (prosessi on alkanut n. 55 miljoonaa vuotta sitten!).

Kahden viikon kierroksen jälkeen on taas mukava olla hetki paikallaan. Olemme markkinoineet itseämme kätevinä hanslankareina, joten talon sinkkunainen oli laatinut mukavan listan asioista, joiden kanssa voimme puuhastella, jos aika tulee pitkäksi.  Ilmat ovat niin kesäiset, että pihatyöt houkuttelevatkin paljon enemmän kuin koulutyöt. Olemme olleet todella onnekkaita ilmojen suhteen. Tällä hetkellä pohjois-saarella sataa kaatamalla ja tulvii, meillä taas on mitä parhain kesäkeli.

Kuvia: http://magictrip.kuvat.fi/kuvat/28.+Dunedin/