Valasretki

Teimme sen viime viikonloppuna, pitkään odotetun valasretken. Olimme jo kuukausi sitten Kaikourassa käydessämme päättäneet, että sinne menemme uudestaan. Etelä-Saaren itärannikolla Blenheimin ja Christchurchin välissä sijaitseva vajaan 4000 asukkaan kaupunki on kuuluisa merieläimistään: äyriäisistä, linnuista, hylkeistä, delfiineistä ja valaista. Myös vuoret sijaitsevat aivan rannan tuntumassa ja talvisin Kaikourassa voikin harrastaa laskettelua Mt Lyfordilla ja lainelautailua samana päivänä. Kaikouran niemimaan ympärillä merielämä on vilkasta sen syvien vesien vuoksi. Kauttaaltaan n 90 metrin syvyisessä merenpohjassa on rotko, jolla on syvyyttä jopa 800 metriä. Kylmät ja lämpimät merivirrat virtaavat rotkossa vastakkaisiin suuntiin eri syvyyksissä ja samalla nostaa merenpohjasta pieneliöstön niihin syvyyksiin, joissa kalat syövät. 1980 -luvulle asti kukaan ei ollut kiinnostunut Kaikourasta, se oli unelias ja pieni rapukylä. Maorin kielellä ”Kai” tarkoittaakin ruokaa ja ”koura” rapua. Nykyisin Kaikoura on suosittu turistikohde.
Kaikoura Peninsula Walkaway on kuuluisa vaellusreitti, jota pitkin mekin vaelsimme parina päivänä. Hylkeet lojuivat vierellämme, nyt nekin tuntuvat jo niin tavanomaisilta otuksilta. Valasreissut tulee varata etukäteen ja olimme päättäneet sääennusteiden perusteella osallistua reissulle kolmantena Kaikoura-päivänämme. Merenkäynti ei ollut liian kovaa. Teimme ensin matkaa 50 hengen ryhmässä isolla moottorialuksella noin puoli tuntia avomerelle. Istuimme kaikki pehmeissä nahkaistuimissa kuin lentokoneessa. Opas kertoo, että ei kannata odotella liikoja, yleensä nähdään yksi valas, kaikki muu olisi plussaa. Täällä voi kuuleman mukaan tavata miekkavalaita, ryhävalaita, etelänmustavalaita, pallopäävalaita, mutta kaikkein yleisin on kaskelotti. Kapteeni pysäyttää aluksen ja me pääsemme kannelle etsimään valaita. Niiden pitäisi näkyä helposti valaiden puhaltaman vesihöyrypatsaan vuoksi. Kaikouran vuoret häämöttävät hämärästi horisontissa. Odottelemme ja yritämme erottaa aaltojen seasta elämää. Yllämme lentää paljon albatrosseja ja myrskylintuja (petrel). Suurimpien albatrossien siipiväli voi olla jopa 3 metriä. Linnut kuuleman mukaan lentävät usein valaiden yläpuolella. Valassafarit ovat pääasiassa odottelua, koska kyse on oikeasta ajoituksesta. Valas on sukelluksissa 35-55 minuuttia ja käy sukellusten välissä pinnassa hengittämässä 10-15 minuutin ajan. Laivan kapteeni kuuntelee erityisellä laitteella pinnan alla kuuluvia ääniä. Valaan ääntely kuulostaa samalta kuin sormien napsuttelu. Tovin kuluttua kapteeni kuulee ääneen ja päättää siirtää alusta. Ajamme kymmenisen minuuttia hiljakseen uuteen paikkaan ja kapteeni kuuntelee taas. Nyt hän kuulee valaan äänen selvästi ja jatkamme odotusta. Kysyin oppaalta, että kuinka usein valas jää näkemättä. Jos näin käy, rahoista palautetaan 80 %. Mietin jo mihin ravintolaan menemme syömään. Nuudelia onkin syöty jo liian pitkään. Safariyritys tekee 6-7 safaria joka päivä viikon jokaisena päivänä. Kerran neljässä viikossa tulee sellainen tilanne, että rahoja palautetaan asiakkaille. Luovun ravintolahaaveesta ja mietin mitä seuraavaksi sekoittaisimme nuudeleihin. Samalla se näkyy, valtava hahmo nousee pintaan ja sylkee vesihöyryä kolmen metrin korkeuteen. Se on ihan vieressämme. Tämä on kaskelotti, n 17 metriä pitkä ja pää on noin kolmanneksen koko vartalosta. Kaskelotin aivot painavat noin 9,2 kiloa ja ovat näin elinkunnan suurimmat. Täällä on vain urosvalaita, naaraille 15,4 asteen vesi on liian kylmä. Kysyn oppaalta, miksi urokset elävät täällä ilman naaraita. Noin 15 -vuotiaina valaat lähtevät omille teilleen ja näillä vesillä poikamiehet tapaavat temmeltää. Kun urokset tulevat sukukypsiksi n 30 vuoden iässä, ne hakeutuvat naaraiden luokse lämpimimpiin vesiin. Valas elää noin 90 vuotta. Olemme lukeneet, että täällä jokaisella valaalla on oma nimi ja ne tunnistetaan pyrstöstä. Tämän uroksen nimi on Tutu ja sen on arvioitu painavan lähes 50 tonnia. Kaskelotti voi sukeltaa jopa 3000 metriin ja voi olla sukelluksissa kaksi tuntia. Kaskelotti syö pääasiassa jättiläismustekaloja sekä kaikenlaisia kaloja. Syvyyksissä näkyvyys on perin huono ja kaskelotti paikantaakin saaliinsa usein kaikuluotaamalla. Sitä varten kaskelotin otsassa on valtava 2,5 tuhannen litran öljyvarasto. Aikoinaan kun Alaskassa ensimmäisen kerran onnistuttiin saalistamaan Kaskelotti, sen päästä löytyvää öljyä luultiin siemennesteeksi. Tämän vuoksi kaskelotti on englanniksi Sperm Whale.
Runsaat 10 minuuttia on kulunut. Nyt opas näkee merkkejä siitä, että valas on lähdössä uudestaan sukelluksiin. Hän kehottaa olemaan valppaana kameroiden kanssa. Vielä muutama henkäys ja sitten valtava otus kääntyy hitaasti, köyristää selkänsä taittamalla ruhonsa ja tekee yhden heilautuksen valtavalla pyrstöllään lipuen hiljaa pinnan alle. Olemme kohdanneet luomakunnan suurimman olion, jonka sydämeen mahtuisimme asumaan koko perhe.

Tätä tarinaa kirjoittelemme upeissa vuoristomaisemissa Aorakissa. Ihailemme, kuinka ilta-auringon viimeiset säteet valaisevat Oseanian korkeinta huippua, Mt Cookia. Siitä lisää seuraavassa tarinassa.

Kuvia: http://magictrip.kuvat.fi/kuvat/23.+Valasretki/