Terveisiä Äkäslompolon koululle. Siellä toivottiin kuvia kasveista ja eläimistä. Televisiosta olittekin katsoneet dokumenttiohjelman joka kertoi Uuden Seelannin luonnon evoluutiosta. Siinä ilmeisesti kerrottiin linnuista, jotka aikoinaan kuolivat sukupuuttoon. Saaren alkuperäiseen eläimistöön ei aikoinaan kuulunut juurikaan nisäkkäitä. Ainoat saarella eläneet nisäkkäät olivat uudenseelanninmerikarhu (näistä laitoimme kuvia pari viikkoa sitten), uudenseelanninmerileijona ja kolme pientä lepakkolajia. Koska linnuilla ei ollut luontaisia vihollisia, eivät ne tarvinneet lentokykyäkään. Osasta kehittyi todella suuria. Alun perin lintulajeja oli 245, joista 75 prosenttia oli endeemisiä eli vain Uudessa-Seelannissa tavattavia lajeja. Uuden-Seelannin linnustosta lähes kolmannes on kuollut sukupuuttoon ihmisen saapumisen jälkeen metsästyksen ja tulokaslajien takia.. Mm. valtavat lentokyvyttömät moa-linnut joutuivat maorien ruokapöytiin ja niiden höyhenet maorien lämmikkeiksi upeisiin viittoihin. Vielä elossa olevia lintukyvyttömiä lintuja ovat kakapo, kaksi vilistäjälajia, neljä kiivilajia sekä muutama rantakanalaji. Lentävistä lintulajeista on jäljellä muun muassa kea ja tui. Näitä olemme tavanneet, mutta emme ole vielä saaneet kunnolla kuvattua. Tui-linnun ääntelyä kyllä kuuluu jatkuvasti, se on kuin vanha ladon ovi, joka vinkuu saranoillaan tuulen sitä heilutellessa. Tässä pieni ääninäyte ja tässä toinen.
Tällä kertaa laitoimme kuvia parista hyönteisestä, joihin olemme törmäilleet. Ensimmäinen on sudenkorento ja toisena koppakuoriainen, joita koirat tapaavat syödä. Kuoriaiset ilmestyvät pimeällä, kun ne lentävät valoisia ikkunoita kohti. Törmätessään ikkunaan, ne pökertyvät hetkeksi ja silloin koirat niitä popsivat. Kuoriaisissa on jotain huumaavaa myrkkyä, joten näitä syötyään koirat alkavat hoipertelemaan. Aamuun mennessä ne kuitenkin ovat selvinneet humalastaan.
Merkittävää on, että Uudessa Seelannissa ei ole mitään ihmisille vaarallisia tai myrkyllisiä eläinlajeja, eikä käärmeitä lainkaan.
Tämän hetkinen suurin luontoa uhkaava riesa (ihmisen lisäksi) ovat opossumit (englanniksi possum). Ne syövät 21.000 tonnia kasvillisuutta yhden yön aikana, siis joka yö häviää tuon verran vihreää kasvustoa ja kukkia metsistä, sekä marjoja ja hedelmiä maatiloilta. Lisäksi opossumit tuhoavat tehokkaasti lintujen munat. Ensimmäiset opossumit tuotiin joskus 1800-1900 lukujen vaihteessa Australiasta lemmikkeinä, sekä turkisten vuoksi. Tällä hetkellä niitä on arvioitu olevan yli 70 miljoonaa yksilöä. Joka toinen tapaamamme aikuinen on joskus pitänyt opossumia lemmikkinään. Esim. Waipukurau -kotimme isännällä Murraylla oli oma opossumi pikkupoikana. Opossumi tapasi istua Murrayn pään päällä ja se tuntui ihan karvalakilta. Opossumi oli ilmestynyt heille kun Murrayn äiti eräänä päivänä kävi hakemassa postia postilaatikosta. Postilaatikon päällä se pieni poikanen oli istunut ja äiti oli jättänyt eläimen siihen. Sisään tullessaan äiti kuitenkin oli huomannut, että opossumin poikanen oli hypännyt hänen taskuunsa ja niin siitä tuli perheen lemmikki. Opossumihan on pussieläin, joka kulkee emonsa etutaskussa. Itse olemme nähneet opossumeja vain litteinä maantiellä, eli niitä jää paljon autojen alle. Tällä hetkellä opossumeja saalistetaan kaikin keinoin. Metsissä ja luontopoluilla näkee jatkuvasti pieniä opossumipyydyksiä. Poluille ja metsiin levitetään myös myrkkyä, mikä on tietysti ikävää koiranulkoiluttajien kannalta. Paikallinen metsähallitus käyttää vuosittain 60 miljoonaa dollaria rahaa opossumien torjuntaan. Tämä hieman kertoo ongelman laajuudesta. Australiassa ei ole opossumiongelmaa, koska siellä niillä on luontaisia vihollisia, mm dingot syövät opossumeja. Uudessa Seelannissa näitä luontaisia vihollisia ei ole. Opossumin karvasta valmistetaan täällä paljon vaateita. Eläimen karva on ontto samalla tavoin kun poron ja on sen vuoksi hyvin lämmin. Opossumin nahasta tehdään turkkeja, saapikkaita, nyljetystä nahasta mm golf-käsineitä. Karvasta kudotaan villapaitoja, sukkia, lapasia, hattuja. Kaikki tuotteet ovat todella ylellisiä ja aika kalliita. On kuitenkin muistettava, että Uuden Seelannin opossumi ei ole sama kuin Pohjois-Amerikan opossumi, eli pussirotta. Meidän opossumi-kuvat on otettu Napierissa Opossum-keskuksessa.
Tällä hetkellä olemme Kaikourassa ja menossa valassafarille. Huomenissa jatkamme matkaa itärannikkoa alas kohti Christchurchia. Ehkäpä kuulette ensi viikolla valaista…
Aurinkoiset pakkasterveiset täältä Äkäslompolosta. Huomenna menemme Kellokkaaseen lumenveistokoulutukseen ja keskiviikkona saamme ilmaisutaidon ohjaajan vieraaksemme. Seuraamme tällä viikolla Australian luontodokumenttia, kiitoksia teille kuvista ja teksteistä, ne ovat tosi mielenkiintoisia. Ensi vuoden kirjoja on toimitettu Rovaniemen mummolle. Taikalla on ensi vuonna 3. luokan vuorokurssi uskonnosta ja ympäristötiedosta, joten älkää ihmetelkö kirjoja. Talvilomatunnelmissa olevat ystävänne Äkäslompolosta. Pitäkäähän tekin siellä talviloma opiskelusta.
VastaaPoista