Taas pyörien päällä

Olemme olleet runsaan viikon ”pyörien päällä”, mutta löysimme nettiyhteyden juuri parahiksi, jotta ehdimme kirjoittaa blogi-tarinan niin, että Äkäslompolon koulu voi aloittaa kouluviikkonsa perinteiseen tapaansa blogillamme J

Olemme olleet täällä ihan yhtä ahkeria kuin tekin siellä koulutehtävien parissa, mutta näkymä luokkahuoneestamme vain vaihtuu aika tiuhaan. On mukavaa kuulla, kuinka kiinnostuneita olette koulussa ja muuallakin meidän tarinoista. Jostain syystä emme pysty vastaamaan blogiviesteihin, mutta laittakaa niitä silti tulemaan.

Viikko sitten hyvästelimme perheen, jonka taloa ja lemmikkejä vahdimme kahden viikon ajan Mangakinossa. Se oli tuulinen ja viileä paikka, mutta pääsimme tekemään monta päivä- ja yöretkeä Taupoon, Rotoruaan ja Taurangaan. Kahdesta edellisestä – Tauposta ja Rotoruasta - olettekin jo kuulleet. Tauranga oli viihtyisä ja vilkas kesäkaupunki, jonne osuimme helteisenä viikonloppuna, juuri kesälomien lopussa. Kiipesimme Mt Manganuin päälle, josta pystyimme seuraamaan alhaalla merenrannassa käynnissä olevia soutu kilpailua ja hengenpelastuskilpailua ja samaan aikaan taivaalla käynnissä olevaa lentonäytöstä.

Mangakinon jälkeen matkasimme takaisin Bay of Plentyyn. Aika osuvan nimen kapteeni Cook aikanaan antoi tälle vehreälle maanosalle, jossa on kaiken muun lisäksi eniten auringonpaistetta. Sitä jopa myytiin säilykepurkeissa kotiin vietäväksi.  Vietimme yhden yön Whakatanessa ja toisen Opotikissa. Siinä välissä kävimme Kawerau -nimisessä kyläpahasessa, jonne on moni suomalainenkin päätynyt norjalaisomisteisen paperitehtaan palvelukseen. Me vierailimme Kemistä 50 vuotta sitten Uuteen Seelantiin tulleen perheen olutpanimossa. Heidän mikropanimo tuottaa 100.000 litraa MATA –nimistä olutta, jota maustetaan hunajalla, savulla tai feijoa-hedelmällä. Seuraava kohteemme oli Gisborne, paikka, jossa kapteeni Cook ensimmäisen kerran nousi maihin Uudessa Seelannissa.  Kävimme tutustumassa taloon ja Woody-kissaan, joita meidät on kutsuttu hoitamaan runsaaksi kolmeksi kuukaudeksi isäntäperheen lomamatkan ajaksi kesä-syyskuussa. Gisbornen pitäisi olla yksi lämpimimmistä paikoista viettää talvea Uudessa Seelannissa. Aurinko nousee ensimmäisenä täällä koko maailmassa ja päivälämpötilat pysyttelevät 12 – 15 Celsius-asteen välissä. Saimme myös päättää mitä vihanneksia haluamme syödä talven aikana. Isännät istuttavat siemenet maahan ja me voimme korjata sadon itsellemme. Gisbornesta pudottelimme meille jo hyvin tutuksi tulleita teitä Napierin kautta Waipukurauhun, jossa kävimme tapaamassa ystäviä, joihin olimme tutustuneet ensimmäisen house-sitting pestimme aikana. Sieltä ajelimme Woodvillen ja Mastertonin kautta idylliseen Martinboroughin kylään, joka on tunnettu viinialueistansa. Leiriydyimme Cape Palliserissa, jossa pääsimme seuraamaan Pohjois-Saaren suurimman hyljeyhdyskunnan elämään parin metrin etäisyydeltä. Patikoimme myös kuuluisille spinaakkeleille, jotka toimivat kulissina Taru Sormusten Herrasta –elokuvan kolmannessa jaksossa siinä, missä Aragon, Gimi ja Legolas ratsastivat aaveluolaan. Kävimme myös kylästelemässä erään ikääntyneen pariskunnan luona upeassa yli sata vuotta vanhassa kartanossa vehreän ruusu- ja hedelmätarhan keskellä. Olimme aikoinaan lähettäneet heille hakemuksen heidän kodin ja lemmikkien kaitsemisesta huhtikuusta alkaen. He eivät meitä kuitenkaan kelpuuttaneet lapsiarkojen kissojen takia, mutta pyysivät silti kylään. Mehän menimme ja pääsimme pitkään kaivattuun suihkuun ja lähdimme lopulta isojen luumu- ja sitruunasäkkien kanssa jatkamaan matkaa Uuden Seelannin pääkaupunkiin Wellingtoniin. Siellä tapasimme kaksi sukulaista Karisen monisatapäisestä suvusta. Nyt kuuden Karisen voimin lähdemme valloittamaan Etelä-Saarta.

Kuvia: http://magictrip.kuvat.fi/kuvat/19.+Py%F6rien+p%E4%E4ll%E4+taas/